Ruskaretki Ylläkselle 4.-6.9.2020


"Lapissa kaikki, kukkii nopeasti.." Niinpä perjantaina, kun työt oli saatu päätökseen, kääntyi auton keula jälleen pohjoista kohti. Vuorossa oli blondien ruskaretki. 😊 Torniosta hain mukaani toisen blondin ja matka jatkui rantatietä kohti Yllästä. Pekanpäässä välipysähdys mökillä ja puuvaraston täydennys takakonttiin. Torniojokivarsi on kaunista katseltavaa. Rakastan ajaa rantatietä, vaikka hieman ajonautintoa häiritsee runsas määrä kameratolppia.😕



Saavuimme Ylläkselle hyvissä ajoin, valoisan aikaan. Oli ihana kerrankin tulla mökille muutoin kuin säkkipimeässä. Talvella tämä harvoin on mahdollista, koska kauas on pitkä matka. Ja tienpäälle pääsee usein vasta iltapäivän puolella. Tällä kertaa matkaan päästiin ajoissa, eikä pimeäkään vielä tule kuin iltamyöhällä.



Lauantaina luvassa oli hieman patikointia. Meidän mökki sijaitsee Yllärjärven puolella. Päivän vaelluksille tulee lähdettyä usein kuitenkin Äkäslompolon puolelta, luontokeskus Kellokkaan pihalta. Kellokkaan asiakaspalvelusta saa opastusta Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja sen hienoimmille retkeilyreiteille. Luontokeskuksen myymälästä voit hankkia myös karttoja ja paikallisia tuotteita. 
Me suuntasimme kulkumme Kesänkijärvelle. Kesänkijärven kierros on yksi suosituimmista reiteistä. Vaativuudeltaan se on helppo. Kesänkijärvelle on helppo kulkea myös lasten kanssa. Matkaa Kellokkaasta tulee n. 6km. 



Kesänkijärvi lumoaa minut aina. Olipa vuodenaika mikä hyvänsä. Siellä on myös ihana laavu, jossa usein viihtyvät myös kuukkelit. 



Matka Kellokkaasta Kesänkijärvelle on täynnä ihasteltavaa! Metsä, puro - kuin satumetsässä kävelisi. Tuntuu että on pakko pysähdellä aina tämän tästä katsomaan sitä kaikkea kauneutta.



Puro jaksaa lumota kerta toisensa jälkeen. Usein olen nähnyt sen jääriitteessä, osin lumen peittämänä. Nyt se virtasi täysin vapaana ja vehreänä. Aina yhtä kuvauksellisena. Aina yhtä kauniina.
Mietin aina puron vartta astellessani, että tämä paikka on kuin keijujen ja mennikäisten koti. Ja ehkä se onkin! 😉 Luonnossa kulkiessa mielen valtaa rauha. Siellä on hyvä. 💛









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Inarijärvi, Paatsjoki 27.-31.7.2020

Kuva
Poikkeuksellisen kevään ja elämänmuutosten myötä, alkoi jossain sielun sopukoissa kyteä erämaan kaipuu. Halusin mennä nimenoman Inarijärven tienoille, vailla tarkkaa suunnitelmaa tai päämäärää. Elämä on matka, sanotaan. Tämä matka oli elämä. Siirtymäriitti, elämys, surutyö.  Sain matkaseuraksi vanhan ystävän. Mitä parhaimman kalakaverin. Ystävän, joka korjasi katkenneen vavan ja selvitti sotkuun menneen siiman. Ystävän, kenen mielestä olin "nokkipannukahvinkeittomestari". Saavuimme Inarin Paloselälle aamuyön tunteina. Ilmassa oli jännitystä. Nyt täytyisi vain suoriutua kunniakkaasti teltan pystytyksestä, tulen teosta, karhuista!😅 Ja hienostihan me selvisimme! Totta puhuakseni, yhtään karhua ei tainnut olla lähimaillakaan, sen verran ääntä meistä lähti. Kaksi karhuja pelkäävää naista, ensimmäistä kertaa ilman miehistä turvaa erämaassa...voitte kuvitella.😄 Ensimmäinen yöpaikka.👆  Telttana oli HelSportin Fjellheimen Superlight 3 Camp. Ensikertalaisenkin oli helppo onnistua, s...
Lue lisää
Kuva
  Elämä on yhtä reissua! Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Ajatuksissa on silti kytenyt aihioita mistä kirjoittaa. Olen miettinyt tuota otsikon aihetta. Elämä on yhtä reissua! Mitä me teemme reissuissa? Nautimme, elämme enemmän hetkessä, ihastelemme ympäristöä, kokeilemme uutta, olemme rohkeita jne. Eikö tätä elämää pitäisi elää kuin olisit reissussa? Koska elämä on tässä ja nyt. Lomamatkat, eräreissut - ne on suolaa elämän isossa reissussa. Menikö yli hilseen? 😀 Mutta ehkä ymmärsit mitä yritän sanoa. Ylläs on ollut aina itselle tärkeä paikka. Olen käynyt siellä pienestä lapsesta saakka. Mökki on Papan rakentama. Se ei ole nykyaikainen, se ei ole luksusta, mutta se on rakas ja kotoisa. Se edustaa pysyvyyttä. Elämä on muuttunut kuluneen vuodenkin aikana paljon. Mutta mökki odottaa aina pystyssä ja vakaana, turvallisena.  Niinpä tänäkin vuonna hiihtoloman koittaessa suunta oli selvä.  Loma lienee silloin ollut onnistunut, kun viikonpäivät menevät sekaisin ja elät vain kaunii...
Lue lisää
Kuva
  Loppusyksyn 2020 retket Kulunut vuosi on ollut monella tapaa raskas. Ja kaipuu luontoon on ollut tavallista suurempi. Olen viettänyt aikaa metsissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksin, lasten tai jahtikaverin kanssa. Luonnon vaikutus on ihmeellinen. Se hoitaa hiljaisesti. Hurmaa kauneudellaan. Kunhan vain antaa sen tehdä niin. Pitää muistaa pysähtyä, hengitellä. Luonto on ollut kuin syli. Lohtu ja ilo. Joku kysyi, että miten jaksan ajaa autolla aina kauas pohjoiseen. Mutta helposti jaksaa, kun tietää mikä perillä odottaa. Hiljaisuus, paluu perusasioiden äärelle. Ei mitään ylimääräistä.  Yksi tämän syksyn mieleenpainuvin muisto on jahtireissulta pohjoisesta. Saavuttiin perille iltamyöhään. Kaikkialla oli säkkipimeää ja niin hiljaista, että hiljaisuuden kuuli. Pysähdyttiin metsäautotien päähän, rinkat selkään ja kun käänsi katseen kohti taivasta... Näin upeimman tähtitaivaan ikinä. Linnunrata loisti pimeydessä selvemmin kuin olin koskaan aiemmin nähnyt ja tähdenlennot kruunasi...
Lue lisää