28.-30.8.2020 Suomen luonnon juhlaa Raudanjoella

Luontoon, metsään, erämaahan, veden ääreen. Sinne oli taas päästävä. Se on rinnassa tuntuva kaipuu. Kuin jano. Siihen kaipuusen auttaa vain erämaa. Se on kuin vettä janoiselle. 


Arkisen viikon, syysflunssien ja töiden jälkeen, tämä näky tuntui, ei vain kauniilta, vaan palkinnolta. "Aurinko laskee selkäsi taa / Se värjää sun hiuksesi punaisellaan / Ja Eput laulaa: älä mene njet njet / Menet tai et silti sydämeni viet.." Perjantai iltana tätä maisemaa ihastellessani, nämä laulun sanat tulivat mieleen. Vaikka tämä maisema ei ollut enää uusi tuttavuus, silti se hurmasi.  



Elokuun viimeinen viikonloppu helli upeilla ilmoillaan. Enää ei olleet itikat kiusana ja kaikkialla oli kuitenkin vehreää. Ruskastakin oli ehkä aavistus. Ja nyt en puhu koirasta😆vaikka hulmusihan hän siellä mukana. Koirastakin kyllä näkee milloin se nauttii. 💛


Raudanjoen varrella on mukava kalastaa, myös lasten mielestä, koska lähes aina tulee jotain saalista. Vähintääkin haukia ja ahvenia. Tällä kertaa jäätiin kuitenkin ilman kalaa. Kalaonnea kokeiltiin virvelillä ja mato-ongella. Lapset innostui kalastuksen lisäksi tekemään "puutöitä". Puupaloista syntyi vasaran, naulojen ja sahan avulla rahtilaiva sekä useita pieniä purjeveneitä. Miten se mielikuvitus alkaakin kukkimaan ihan eritavalla, kun ei lähistöllä ole pleikkaria tai mitään muutakaan "nykyajan hömpötystä". 🙏 Ihana oli seurata lasten puuhastelua!


Viikonloppu oli kyllä yhtä joutenoloa. Mutta mikä sen parempaa akkujen lataamista! Tämä oli mindfulnessia parhaimmillaan. Tietoisesti katselin ympärillä näkyvää kauneutta, hengitin raikasta ilmaa ja hienoista syksyn tuntua.
 

Ensimmäistä kertaa ikinä kuultiin myös majavan paukauttelevan hännällään luonnon vesissä. Tuolla, lähellä vastarantaa se ilmoitti olemassaolostaan. Eikä ollut mikään hentoinen läpsäytys.. 😅 


Lauantai ilta oli täysin tyven. Tuntui niin hyvältä katsella tummuvaa iltaa. Unohtaa kiire ja velvollisuudet. Olla vain. Ilmassa oli haikeuden tuntua. Kesän loppua ja viikonlopunkaan ei olisi suonut päättyvän. Toisaalta, tuntuisiko viikonloput miltään ilman arkista aherrusta? 
 

"Onpa kädessäni onnen kulta;
Pienentyy mun ympär´elon piiri;
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie."
- Eino Leino-

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Inarijärvi, Paatsjoki 27.-31.7.2020

Kuva
Poikkeuksellisen kevään ja elämänmuutosten myötä, alkoi jossain sielun sopukoissa kyteä erämaan kaipuu. Halusin mennä nimenoman Inarijärven tienoille, vailla tarkkaa suunnitelmaa tai päämäärää. Elämä on matka, sanotaan. Tämä matka oli elämä. Siirtymäriitti, elämys, surutyö.  Sain matkaseuraksi vanhan ystävän. Mitä parhaimman kalakaverin. Ystävän, joka korjasi katkenneen vavan ja selvitti sotkuun menneen siiman. Ystävän, kenen mielestä olin "nokkipannukahvinkeittomestari". Saavuimme Inarin Paloselälle aamuyön tunteina. Ilmassa oli jännitystä. Nyt täytyisi vain suoriutua kunniakkaasti teltan pystytyksestä, tulen teosta, karhuista!😅 Ja hienostihan me selvisimme! Totta puhuakseni, yhtään karhua ei tainnut olla lähimaillakaan, sen verran ääntä meistä lähti. Kaksi karhuja pelkäävää naista, ensimmäistä kertaa ilman miehistä turvaa erämaassa...voitte kuvitella.😄 Ensimmäinen yöpaikka.👆  Telttana oli HelSportin Fjellheimen Superlight 3 Camp. Ensikertalaisenkin oli helppo onnistua, s...
Lue lisää
Kuva
  Elämä on yhtä reissua! Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Ajatuksissa on silti kytenyt aihioita mistä kirjoittaa. Olen miettinyt tuota otsikon aihetta. Elämä on yhtä reissua! Mitä me teemme reissuissa? Nautimme, elämme enemmän hetkessä, ihastelemme ympäristöä, kokeilemme uutta, olemme rohkeita jne. Eikö tätä elämää pitäisi elää kuin olisit reissussa? Koska elämä on tässä ja nyt. Lomamatkat, eräreissut - ne on suolaa elämän isossa reissussa. Menikö yli hilseen? 😀 Mutta ehkä ymmärsit mitä yritän sanoa. Ylläs on ollut aina itselle tärkeä paikka. Olen käynyt siellä pienestä lapsesta saakka. Mökki on Papan rakentama. Se ei ole nykyaikainen, se ei ole luksusta, mutta se on rakas ja kotoisa. Se edustaa pysyvyyttä. Elämä on muuttunut kuluneen vuodenkin aikana paljon. Mutta mökki odottaa aina pystyssä ja vakaana, turvallisena.  Niinpä tänäkin vuonna hiihtoloman koittaessa suunta oli selvä.  Loma lienee silloin ollut onnistunut, kun viikonpäivät menevät sekaisin ja elät vain kaunii...
Lue lisää
Kuva
  Loppusyksyn 2020 retket Kulunut vuosi on ollut monella tapaa raskas. Ja kaipuu luontoon on ollut tavallista suurempi. Olen viettänyt aikaa metsissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksin, lasten tai jahtikaverin kanssa. Luonnon vaikutus on ihmeellinen. Se hoitaa hiljaisesti. Hurmaa kauneudellaan. Kunhan vain antaa sen tehdä niin. Pitää muistaa pysähtyä, hengitellä. Luonto on ollut kuin syli. Lohtu ja ilo. Joku kysyi, että miten jaksan ajaa autolla aina kauas pohjoiseen. Mutta helposti jaksaa, kun tietää mikä perillä odottaa. Hiljaisuus, paluu perusasioiden äärelle. Ei mitään ylimääräistä.  Yksi tämän syksyn mieleenpainuvin muisto on jahtireissulta pohjoisesta. Saavuttiin perille iltamyöhään. Kaikkialla oli säkkipimeää ja niin hiljaista, että hiljaisuuden kuuli. Pysähdyttiin metsäautotien päähän, rinkat selkään ja kun käänsi katseen kohti taivasta... Näin upeimman tähtitaivaan ikinä. Linnunrata loisti pimeydessä selvemmin kuin olin koskaan aiemmin nähnyt ja tähdenlennot kruunasi...
Lue lisää