Loppusyksyn 2020 retket Kulunut vuosi on ollut monella tapaa raskas. Ja kaipuu luontoon on ollut tavallista suurempi. Olen viettänyt aikaa metsissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksin, lasten tai jahtikaverin kanssa. Luonnon vaikutus on ihmeellinen. Se hoitaa hiljaisesti. Hurmaa kauneudellaan. Kunhan vain antaa sen tehdä niin. Pitää muistaa pysähtyä, hengitellä. Luonto on ollut kuin syli. Lohtu ja ilo. Joku kysyi, että miten jaksan ajaa autolla aina kauas pohjoiseen. Mutta helposti jaksaa, kun tietää mikä perillä odottaa. Hiljaisuus, paluu perusasioiden äärelle. Ei mitään ylimääräistä. Yksi tämän syksyn mieleenpainuvin muisto on jahtireissulta pohjoisesta. Saavuttiin perille iltamyöhään. Kaikkialla oli säkkipimeää ja niin hiljaista, että hiljaisuuden kuuli. Pysähdyttiin metsäautotien päähän, rinkat selkään ja kun käänsi katseen kohti taivasta... Näin upeimman tähtitaivaan ikinä. Linnunrata loisti pimeydessä selvemmin kuin olin koskaan aiemmin nähnyt ja tähdenlennot kruunasi...